Nuoren valmentaminen on vastuullista työtä

Lasten ja nuorten valmentaminen on erityisen vastuullista työtä ja valmentajan tulisikin aina muistaa tämä vastuu. On tärkeää pyrkiä kohottamaan lapsen tai nuoren itsetuntoa eikä valmennuksen tulisi koskaan olla lasta loukkaavaa. Palautteen pitäisi olla aina rakentavaa ja valmentajan tulisikin olla tuntosarvet pystyssä sen suhteen, millaista palautetta lapsi tai nuori on valmis ottamaan vastaan.

Fyysisen valmentamisen lisäksi on tärkeää muistaa, että urheiluvalmentaja toimii usein myös lapsen tai nuoren henkisenä valmentajana – hänen tukijanaan ja usein jopa esimerkkinään. Tästä syystä onkin tärkeää, että valmentaja tiedostaa olevansa monen lapsen tai nuoren esimerkin kohde. Valmentajan onkin toisinaan hyvä pysähtyä pohtimaan omaa valmennustyötään sekä omaa käyttäytymistään. Ovatko ne sellaisella tasolla, että olen todellakin oivallinen esimerkki lapsille ja nuorille? Toivoisinko omien lasteni seuraavan antamaani esimerkkkiä? Kohtelenko kaikkia tasa-arvoisesti ja reilusti?

Reilu peli

Reilun pelin periaate on eräs erityisen tärkeä asia lasten ja nuorten valmentamisessa. On tärkeää opettaa lapset pelaamaan reilusti sekä kunnioittamaan vastustajiaan. Likaisella pelillä voittaminen ei loppujen lopuksi tunnu edes kovin hyvältä. Reilu peli pitää sisällään myös toisista huolehtimisen ja yhteen hiileen puhaltamisen. Parhaimmillaan joukkueurheiluharrastus opettaakin lapselle monia arvoja ja asenteita, joita hän tarvitsee myöhemmin elämässä – on tärkeää oppia tiimityötä sekä ponnistelemista yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Moni lapsi tai nuori löytää joukkueesta uusia hyviä ystäviä, joista saattaa parhaassa tapauksessa muodostua jopa elinikäisiä ystävyyssuhteita.

On valmentajan tehtävä huolehtia siitä, ettei ketään joukkueessa kiusata ja että kaikki pääsevät peliin mukaan. Tässä myös valmentajan omalla esimerkillä on suuri vaikutus – kun valmentaja toimii itse reilusti ja tasa-arvoisesti kaikki joukkueen jäseniä sekä vastustajia kohtaan, ottavat lapset tästä helposti mallia. Jos taas valmentaja puhuu vastustajasta halventavaan sävyyn tai selkeästi suosii osaa joukkueenjäsenistä, ei ole ihmekään, elleivät lapsetkaan kunnioita vastustajaa tai ota kaikkia mukaan peliin tasa-arvoisella tavalla. On tärkeää sopia joukkueen yhteiset pelisäännöt joukkueen kesken siten, että jokainen saa olla mukana sääntöjen laatimisessa.

Suomalaisessa juniorijalkapallossa pätee ”Kaikki pelaa” -sääntö, jonka mukaan kaikkien lasten tulisi saada pelata kentällä yhtä paljon – riippumatta lapsen taidoista. Tämän näkemyksen mukaan tärkeintä pelaamisessa ei ole voitto, vaan se, että kaikki lapset saavat ottaa osaa peliin. Tässä monella juniorijalkapallovalmentajalla on vielä opittavaa – liian usein jo aivan ulkopuolinenkin tarkkailija saattaa hetken kentän laidalla seisottuaan huomata, kuinka tiukassa pelitilanteessa valmentaja saattaa suosia tiettyjä pelaajia toisten peliajan kustannuksella. Pelien voittamisen tavoite on iskostunut monen valmentajankin mieleen ja tuntuu siltä, ettei ”Kaikki pelaa” – sääntö vielä aivan toteudu kaikilla pelikentillä. Olisi kuitenkin tärkeää, että myös ne kaikista huonoimmatkin pelaajat saisivat mahdollisimman paljon pelikokemusta – juuri tämän pitäisi olla hyvän juniorivalmentajan eräs peluuttamisen tavoitteista. Kilpajoukkueissa pelin henki onkin sitten hieman erilainen – myös junioripuolella!

Päihteettömyys on eräs asia, johon juniorivalmentaja voi valmennettaviaan omalla esimerkillään kannustaa. Olisikin ensiarvoisen tärkeää, etteivät junnujoukkueiden pelimatkat kääntyisi valmentajien ja muiden huoltajien ryyppymatkoiksi, vaan että lasten saamat pelikokemukset olisivat näiden matkojen päätarkoitus ja -anti! Monelle junnulle valmentaja on idoli ja valmentajan valinnoilla sekä käytöksellä saattaa olla kauaskantoiset seuraukset. Hyvä valmentaja saattaa nostaa huonoitsetuntoisen nuoren itsetuntoa, mutta huono valmentaja saattaa osaltaan lytätä nuoren itsetuntoa, vaikka hänen itsetuntonsa olisi lähtökohtaisesti jopa keskimääräistä korkeammalla tasolla. Tästä syystä ei olekaan yhdentekevää millaisia päätöksiä junnuvalmentaja valmennuksessaan tekee! Nykyistä enemmän tulisikin kiinnittää huomiota nimenomaan henkisen puolen valmennukseen pelkän fyysisen valmentamisen sijaan.